Beginning of part two

Tasan vuosi sitten olin vähän väsynyt, mutta onnellinen. End of Part One oli ulkona.

Mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia levyn suhteen. Tärkeintä oli, että olin saanut toteutettua asian, josta olin haaveillut niin kauan kuin muistan. Yksi aikakausi oli ohi.

Sen jälkeen olen lopultakin saanut ympärilleni maailman parhaan bändin, jonka kanssa on hyvä olla sekä lavalla että studiossa. Uutta matskua on keikoilla jo kuultukin. Ja eilisestä lähtien myös tallennettuna, yhden biisin verran.

Olen ajatellut, että teistä on hauskempaa saada uutta kuultavaa silloin tällöin kuin odottaa vuositolkulla seuraavaa julkaisua. (Mulla ei ole edelleenkään budjettia lukkiutua studioon tuottamaan kokonaista albumia nopeasti.) Siksipä pistin ton Till you don’t know your namen ulos niin sukkelaan kuin suinkin taisin.

Haluaisin kuitenkin kuulla mielipiteenne asiasta. Onko albumikokonaisuuksilla teille merkitystä? Hankkisitteko mieluummin sinkun vähän useammin vai odotattaisitteko kernaasti pitkäänkin kokopitkää albumia? Vai olisko EP kiva? Kerro ihmeessä! Haluan tietää, jotta osaan palvella teitä paremmin niillä resursseilla, mitkä mulla on. Kiitos siis mielipiteestäsi! <3

 

 
P.S. Vuosi sitten haaveilin kyllä salaa, että ehkä mun biisi voisi jonain päivänä soida kerran Radio Helsingissä. No ei soinut. Ei ole vieläkään soinut. Korjataanko vääryys? Käykää jättämässä toive vaikkapa Mahtavaa Helsinki Mahtavan perjantaihin. 😉