Mäkään en ihan tarkkaan tiedä. Olin nimittäin hankkimassa apurahaa (lue: päivätöissä) sillä aikaa kun Mansikat a.k.a. Perunat äänittivät studiossa pohjia pariin uuteen biisiin.
Lopputulos jytisee hyvin, joten piakkoin munkin pitäisi päästä laulukoppiin nautiskelemaan. Josko sitä sitten säiden lämmetessä jotain pientä julkaisisi.
Pakko tunnustaa, että eka keikka jännitti ihan sumeasti. Mutta mikäs siellä lavalla oli ollessa, kun mulla on niin superhyvä ryhmä.
Lisäksi tekniikka toimi – kiitos Kallen (ääni) ja Kaitsun (valot), yleisöä oli kivasti ja muutenkin ihan loistava tunnelma. Itse asiassa niin loistava, että yksi fani jopa pyörtyi.
Ja jos joku ei ole vielä FB:stä huomannut, niin pääsin lopultakin lunastamaan myös YleX:n Himotuimmissa antamani lupauksen. Toni-parka. 😉
Kiitos kaikille mukana olleille! Meillä ainakin oli aivan huippu ilta. Toivottavasti nähdään taas pian jossain!
MV-kuvat: Alena Rebova
Bändikuva: Tuomas Hiukkanen
Ootko koskaan käyny treenikämpällä soittamassa? Tai edes kuuntelemassa? Jos oot, niin tiedät, että niissä on aika hirveä meteli. Kaikkia soittimia, varsinkaan laulua, ei kuule riittävän hyvin. Tai kuulee, jos musiikki on hyvin yksinkertaista punkkia tms. Tai jos on niin menestynyt tai muuten vaan rikas, että on varaa johonkin sairaan hienoon treenikseen. Mutta usein ne ovat semmoisia kopperoita, joissa saa nauttia hien hajusta samalla kun hankkii itselleen tinnituksen rummuista ja bassosta.
Koska keikka lähestyy, halusimme soittaa biisit niin, että kuulisimme vähän tarkemmin mitä sieltä lavalta sitten Semifinalissa lähtee. Esiintymislavoja ja PA-kamoja on vähän tyyris vuokrailla, mutta onneksi me saatiin mennä 5 by 5 studiolle. PA:ta ei ollut, mutta studiolta löytyi kuulokkeita. Ja koska niihin piti vetää äänet tarkkaamon kautta niin samallahan sen äänen sai sitten talteen.
Muun muassa tämmöiseltä se sitten kuulosti.
End of Part One ei olekaan ensimmäinen kokopitkä äänitteeni! Löysin C-kasetin. Sen kyljessä luki kaunolla “Laura 5 v.”
Kaapista löytyneiden “vintagehenkisten” korvalappustereoiden avulla pääsin kuuntelemaan 60 minuuttia lastenlauluja ja tarinoita. Mukana oli kaikkien silloin osaamieni lastenlaulujen lisäksi myös omaa tuotantoa. Toivon kehittyneeni poikivasta oravasta kertovien biisin ajoista. Jos itseään saa kehua, niin laulu oli erittäin sävelpuhdasta 5-vuotiaaksi.
Vaikka maailma, tekniikka (ja toivottavasti taidotkin) kehittyvät, joku sentään säilyy ennallaan. Kuulokeplugi! Vähänkö siistiä kun iPhonen napit käy kasarilaitteeseen! Eiku…
Kääk! Jostain se on aloittava. Esmes Semifinalista torstaina 7. helmikuuta. Tulkaapa niin näette onko mua oikeasti olemassa.
Semifinalin saitille on laitettu aloitusajaksi 21:30. Tarkentelen myöhemmin. Ainakaan kallis ei ole kun maksaa vaan ihan vähän enemmän kuin vaikka tupakka-aski eli 6€.
Facebook-eventti löytyy täältä ja sitä saa jakaa. Jos vaikka 10 ihmistä tulee niin kyllä juhlin!
Ja jos joku tykkäs hirveesti että End of Part One oli hyvä levy ja että Lara oli vaikka vuoden suomalainen uusi kyky niin käykää ihan uhallanne sujauttamassa se tänne Soundin äänestykseen. Jos ei muuta niin saavat siellä toimituksessa vähän ajanvietettä kun ihmettelevät että mikä se tämä tämmönen on. Samalla tietysti itse profiloidutte kuulijaksi, joka tietää hyvästä musiikista ennen muita, kjäh kjäh. Aikaa on sunnuntaihin että toimikaa pian.
Mutta nähtäiskö kohta?
info@lara.fi