Olen ollut viime aikoina hiljainen. Mutta hiljaa hyvä tulee. Toimetonna en ole ollut.

Järkkäsimme mm. näin välipäiviksi pienen sovitusleirin. Mulle on kertynyt syksyn aikana melkoinen läjä uusia biisejä, joita olemme nyt esituottaneet End of Part Onen äänittäneen Kallen kanssa. Se on kätevää, sillä Kalle soittaa rumpuja, bassoa ja kitaraa ja osaa syöttää niillä hyviä ideoita. Myös bändini kiipparisti Teemu on ehtinyt välillä mukaan auttamaan.

Ei taas tule ollenkaan sellaista kuin kuvittelin. Tulee parempaa. Tarkoituksena on saada aikaan alustavat sovitukset, jotka voi työstää loppuun bändin kanssa ennen studiota. Ettei olis sitten livesovitusten kanssa niin vaikeaa kuin viimeksi.

No siitä livestä sitten. Mulla on 5 ihanaa soittajaa – Teemu (kb, gt), Sampsa (dr), Kalle (b, kb), Jukka (gt) ja Tuomas (jonka laitteisto on niin mielenkiintoinen ettei sitä voi tiivistää mihinkään lyhenteeseen). Katsotaan, minne me niitten kanssa vielä päästään. Helsinkiläisille on ainakin luvassa jotain helmikuussa. Tästä lisää heti vuoden alussa.

Uutta siis syntyy ja End of Part Onen biisit alkavat olla esityskunnossa. Haaveilen jo seuraavasta äänitteestä. Vuodesta 2013 ei siis pitäisi tulla ainakaan tylsä. Toivottavasti näen myös mahdollisimman montaa teistä, jotka olette jaksaneet tukea mua tänä vuonna.

Tämä taitaa mennä vakavaksi. Olen nyt löytänyt 5 ihmistä, joiden kanssa tuntuu hyvältä viettää aikaa treenikämpällä. Toivottavasti ennen pitkää myös lavalla.

Taitavan ja mukavan ryhmän löytäminen ei ole ollut itsestäänselvyys. Joku on todennut aikataulut mahdottomiksi, joku on muuttanut toiseen kaupunkiin, joku on päättänyt vaihtaa alaa, joku on lähtenyt nimekkäämmän laulajan matkaan.

Näistä viidestä toivon saavani pitää kiinni. Tällä hetkellä minut tekevät onnelliseksi (sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä, kaikki yhtä rakkaita) Tuomas, Jukka, Teemu, Sampsa ja Kalle.

Loistavan rytmi- ja melodiatajun lisäksi näillä miehillä on myös ihan mieletön huumorintaju. On ne kyllä ihania.

Joku sanoi joskus, että musiikki on intiimeintä, mitä kaksi ihmistä voi tehdä yhdessä housut jalassa. Eikä ole. Musiikki on intiimeintä, mitä kaksi ihmistä voi tehdä yhdessä. Piste. Ehkä siksi olen aina tehnyt lauluni yksin. Jokaisen uuden piano+laulu -demon esittäminen eteenpäin on joka kerta yhtä tuskallista. Mieluummin olisin ilman niitä housuja.

Olisi kyllä mahtavaa kokeilla säveltämistä joskus tiimityönä. Mutta en ole ainakaan vielä uskaltanut.

Yksin tekeminen on toisaalta palkitsevaa. Kun sävel, rakenne ja sanat loksahtavat lopulta paikoilleen, sisäinen kaaos hellittää ja koko maailma tuntuu hetken aikaa selkeältä. Ja jos biisistä tulee hyvä, voin kiittää siitä itseäni. Totta kai vasta tuotanto nostaa kappaleen lentoon, mutta se pohja siellä on ihan itse tehty.

Pahinta yksin säveltämisessä on kuitenkin – yksinäisyys. Olisi mukavaa, kun voisi jakaa jonkun kanssa sen euforisen hetken, jolloin maailma tuntuu hetken aikaa selkeältä. Tai jos biisejä tekisi bändin kanssa. Jaettu ilo olisi moninkertainen ilo. Ja vietävissä nopeammin keikoille. Piano+laulu -demosta on paljon pidempi matka yleisön eteen, vaikka rakenne ja teksti olisivat kuinka valmiita. Siitähän voi tehdä vielä europoppia, säröiskelmää, taidehäröilyä, melkein mitä tahansa.

Mutta tällaista tämä mun tekeminen on. Niin kuin tänäkin yksinäisenä viikonloppuna, jolloin maailma oli hetken aikaa selkeä.

P.S. Nyt sitten pitäisi keksiä, miten nämäkin pari uutta biisiä sovittaisi. Miksei vaikka Sitekin Dave tai Reznorin Trentti soita mulle ja sano et ne haluis tuottaa ne? 😀

Juon aika harvoin kaljaa, mutta eilen piti. Koska tuli keväällä luvattua. Ja kun se lupaus nostettiin YleX:n saitillekin.

Lupausta tehdessäni päässäni siinsi ehkä joku mukava räkälä. Paikaksi valikoitui kuitenkin Kaapelitehtaan Hima&Sali, jossa mulla oli treffit. Niitten 5 miehen kanssa.

Me edetään tosi hitaasti, mutta mun on pakko tunnustaa että olen jo menettänyt niille sydämeni. Ne on superlahjakkaita, söpöjä, mukavia ja saa mut nauramaan. Toivottavasti me päästään tekemään yhdessä paljon kivoja juttuja.

Teeth to match our wounds sai viettää Ylex:n soittolistalla 6 viikkoa. Himopuntarissa mulle hävinnyt L. Närhi näyttää vieläkin jatkavan porskuttamistaan, Diandra ja Adam nauttivat soittoviikostaan nro 15, JVG:stä nyt puhumattakaan. Mutta eiks toi 6 viikkoa ole tuntemattoman laulajan DIY-julkaisulle ihan hieno saavutus, vai mitä? Musta ainakin on. Siitä kiitos Toni Laaksoselle ja jokaiselle Himotuimmat-äänestäneelle! Ei olis ollut mahdollista ilman teitä. <3 Koska DIY-toimijalla ei ole mahdollisuuksia toimia perinteisten musabisneskuvioitten mukaan, mitään kakkossinkkua ei ole ilmestymässä. Mutta jos End of Part Onelta on löytynyt joku muukin hyvä biisi kuin Teeth, niin käy ihmeessä toivomassa sitä myös radioon, vaikka Perjantaitoiveboxiin tai lauantai-illan YleX Toiveisiin. Ja muitakin radiokanavia saa tietenkin lähestyä!

Tää 6 viikkoa oli kyllä 6 kertaa enemmän kuin ikinä odotin. Mutta nälkä kasvaa syödessä. Jos kerran soittolistalle, niin kyllä sit Tavastian bäkkärillekin. Toivottavasti ainakin, jonain päivänä.