Toinen viikko himotuimpana! Hell yeah!

Joka ikinen, joka on kertonut mun musiikista eteenpäin ja jaksanut äänestää mua soittolistalla – en pysty kiittämään teitä tarpeeksi. Kiitos, taas kerran!

Olen saanut paljon kyselyitä keikoista. Faktahan on se, että End of Part One syntyi täysin studioprojektina. Lähtisin keikoille mielelläni vaikka heti, mutta toinen fakta on se, että haluan valmistella livekuviot huolella. Pyrin siihen niin nopeasti, kuin se on näillä ajankäytöllisillä ja taloudellisilla resursseilla mahdollista. En osaa sanoa tarkkaa ajankohtaa, mutta kyllä mut vielä lavalla nähdään.

Toivottavasti jaksatte äänestää mua vielä kolmannellakin viikolla. Jokainen listaviikko auttaa mua artistina eteenpäin ja antaa mulle enemmän mahdollisuuksia tehdä teille lisää musaa. Ja myös niitä keikkoja. Tänne siis himoitsemaan!

P.S. Jos missasit Himoartistihaastattelun vaikka olisit halunnut kuulla sen, eipä hätää.

Kiitos Himotuimmat-äänestäjille! (Myös niille inhonneille.)

Tää on tositosi hämmentävää. Tiedättekö miksi?

Yleensä artisti pääsee soittolistalle levy-yhtiön tekemän pohjatyön avulla. Radiokanavat luottavat siihen, että levy-yhtiö tietää, mitä ihmiset haluavat kuulla. Siksi levy-yhtiön tarjoamaan sinkkulohkaisuun on turvallista tarttua.

Levy-yhtiöiden taas on turvallista valita artisti, jota kohtaan ihmisillä on jo valmiiksi kiinnostusta. Siksi monet uudet artistit ovat valmiiksi tuttuja kuka mistäkin – kykykilpailusta, juorulehdestä, saippuasarjasta. Tai sitten takana on pitkä keikkahistoria, jonka aikana on ehtinyt kertyä fanikuntaa.

Mun kohdalla ei päde mikään noista. Kun End of Part One julkaistiin, siitä tiesi vain joukko ystäviä ja tuttavia. Mutta ne, jotka innostuivat, levittivät sanaa ja saivat muitakin innostumaan. Ja niin edelleen. Puskaradio toimi.

Kun YleX otti Teeth to match our woundsin rohkeasti kokeiluun, positiivista palautetta tuli. Ja mä tiedän, että sitä tuli myös niiltä, jotka olivat jo innostuneet mun musiikista ennakkoluulottomasti ensimmäisten joukossa. Vähänkö oon onnellinen teistä!

Toivon, että tällaista tapahtuu tulevaisuudessa useamminkin. Että toimittajat ovat rohkeita ja kuuntelijat aktiivisia. Miten monipuolista ja hienoa musiikkia radioissa voisi silloin soidakaan?

Toivottavasti teiltä löytyy potkua vielä toisellekin äänestysviikolle. Olis kiva, ettei tippuis heti tokalla viikolla jumboksi. 😀 Tuskin YleX:kään pahastuu, jos niitten valikoimalle uutuudelle löytyy vähän pidempiaikaistakin kysyntää.

Käykää siis himoitsemassa. Katsotaan miten tällä viikolla käy. Näyttäkää voimanne, sillä sitä teissä on! Pus pus!

Nyt kun End of Part One on ulkona, saa vihdoinkin ruveta äänittämään jotain uutta. Jee!

Talkoilla ja sydämellä työskentely on hemmetin hidasta. Hetki sieltä, toinen täältä, silloin kun kaikille sopii eikä leipätyöt paina päälle. Tällä kertaa kävimme Kallen esituotannon pohjalta tallentamassa parit rumpuraidat Sampsan kanssa. Jaksan joka kerta hämmentyä siitä, miten lahjakkaita nuo jätkät ovat. Mulle jäikin lähinnä kahvinkeitto.

Herra Väätäisen halo todistaa, että hänen lyöntitarkkuutensa on taivaallinen.

Tuli muuten muhkea rumpusoundi.

Ai mitäkö äänitettiin? Toisessa biisissä on – ainakin tällä hetkellä – vahva discofleivöri. Ja sitten siinä on ehkä vähän ysäriä, omg. Tai no, aika paljon. Biisi sai Sampsalta lempinimen “Alavarvas”.

Toinen on itsellenikin yllättäen cover. Kuuntelin originaalia yksi yö ja mulle tuli supervahva fiilis että mun on tehtävä siitä versio. Ei välttämättä julkaisuksi asti, mutta omaksi välipalaksi ainakin. Tällä hetkellä se vaikuttaa kyllä niin hyvältä (eri osien välillä on kolkkoutta, kauneutta, herkkyyttä ja NIN-tyyppistä raakuutta), että kehtaisin jopa pyytää julkaisulupaa alkuperäisiltä tekijöiltä. Eri asia sitten myöntäisivätkö. 😀 Siksipä ei siitä vielä sen enempää. Mutta tältä sen rumpuraita näytti VU-mittareissa ja RTA:ssa…

Maailmassa on niin paljon erilaista hienoa musaa, että olisi kamalan tylsää tuottaa biisejä yhdellä muotilla. Olen viime aikoina saanut kiksejä paikoista, jotka ovat yllättäneet itsenikin. Kävin esmes elämäni ensimmäisellä heavykeikalla (Stratovarius Tavastialla) ja siinä mahtipontisuudessa oli kyllä jotain sellaista mistä muidenkin genrejen sietäis ammentaa. 😀 Toinen tällä hetkellä kolahtava asia ovat gatetatut rummut. Aika mahtipontisia nekin. Katsotaan siis mitä irtoaa. Balanssiksi voi sitten kohta tehdä jotain superherkkää ja hissuttelevaa.

No niinku huh huh! Nyt menee jo mahtavaksi! Toni Laaksosen hyvän musavainun ja ihmisten antaman palautteen ansiosta Teeth to match our wounds on YleX:n soittolistalla. Enpä olis arvannut, mutta kyllä kelpaa. Kiitos kaikille palautetta antaneille!

Jos Teeth on miellyttänyt, käykää himoitsemassa (painamalla “Himoitse”-nappia) ja jakakaa ihmeessä äänestyslinkkiä eteenpäin kavereillekin – yhdelläkin lisä-äänellä on merkitystä. Olishan se mahtavaa jos ei jumbosijalle jäisi, niin kovassa seurassa kuin ollaankin.

Olin eilen Sampsan ja Kallen kanssa pitkästä aikaa studiossa. Niistä kuvioista raporttia tuonnempana.

Sillä aikaa pliis ÄÄNESTÄKÄÄ! Ja sit jos ei oo viel niinku LIKETTÄNY FÄBÄRISSÄ ni sehän oli tehtävissä täällä.

Minä syön nyt tämmösen keksin (sain näitä levynjulkkarilahjaksi) ja ajattelen teitä lämmöllä. <3

Suomen kesäsää 2012 on ollut vähän muuta kuin odotin. Samoin End of Part Onen vastaanotto. Hellepäivien määrän suhteen olen lievästi sanottuna pettynyt, mutta albumi on otettu vastaan paremmin kuin osasin toivoakaan.

Ensin innostui Nuorgam.

Sitten Teeth to match our wounds päätyi YleXin Uuden Musiikin Iltavuoron Parasta NYT -listalle ja tällä viikolla se onkin ollut Toni Laaksosen Viikon Tehona.

Mun mielestä tämä on aika kivasti digitaaliselta julkaisulta, jonka takaa ei löydy levy-yhtiötä tai promootiokoneistoa. Joten ihan vähän piti tuulettaa.

Katsotaan, millaista matskua seuraavaksi lähtee tulemaan. Jonkin verran biisejä onkin jo valmiina, mutta toteutuksellisen inspiraation lähteet ovat tällä hetkellä aika… noh, mielenkiintoiset. 😀 Niistä myöhemmin.

Kiitos taas kaikille myötävaikuttaneille. Pysykää kuulolla, pus pus!