Hitaasti käyntiin

Nyt kun End of Part One on ulkona, saa vihdoinkin ruveta äänittämään jotain uutta. Jee!

Talkoilla ja sydämellä työskentely on hemmetin hidasta. Hetki sieltä, toinen täältä, silloin kun kaikille sopii eikä leipätyöt paina päälle. Tällä kertaa kävimme Kallen esituotannon pohjalta tallentamassa parit rumpuraidat Sampsan kanssa. Jaksan joka kerta hämmentyä siitä, miten lahjakkaita nuo jätkät ovat. Mulle jäikin lähinnä kahvinkeitto.

Tuli muuten muhkea rumpusoundi.

Ai mitäkö äänitettiin? Toisessa biisissä on – ainakin tällä hetkellä – vahva discofleivöri. Ja sitten siinä on ehkä vähän ysäriä, omg. Tai no, aika paljon. Biisi sai Sampsalta lempinimen “Alavarvas”.

Toinen on itsellenikin yllättäen cover. Kuuntelin originaalia yksi yö ja mulle tuli supervahva fiilis että mun on tehtävä siitä versio. Ei välttämättä julkaisuksi asti, mutta omaksi välipalaksi ainakin. Tällä hetkellä se vaikuttaa kyllä niin hyvältä (eri osien välillä on kolkkoutta, kauneutta, herkkyyttä ja NIN-tyyppistä raakuutta), että kehtaisin jopa pyytää julkaisulupaa alkuperäisiltä tekijöiltä. Eri asia sitten myöntäisivätkö. 😀 Siksipä ei siitä vielä sen enempää. Mutta tältä sen rumpuraita näytti VU-mittareissa ja RTA:ssa…

Maailmassa on niin paljon erilaista hienoa musaa, että olisi kamalan tylsää tuottaa biisejä yhdellä muotilla. Olen viime aikoina saanut kiksejä paikoista, jotka ovat yllättäneet itsenikin. Kävin esmes elämäni ensimmäisellä heavykeikalla (Stratovarius Tavastialla) ja siinä mahtipontisuudessa oli kyllä jotain sellaista mistä muidenkin genrejen sietäis ammentaa. 😀 Toinen tällä hetkellä kolahtava asia ovat gatetatut rummut. Aika mahtipontisia nekin. Katsotaan siis mitä irtoaa. Balanssiksi voi sitten kohta tehdä jotain superherkkää ja hissuttelevaa.