Hattutemppu: Himotuin, Inhotuin ja Himopuntarin parempi

Kiitos Himotuimmat-äänestäjille! (Myös niille inhonneille.)

Tää on tositosi hämmentävää. Tiedättekö miksi?

Yleensä artisti pääsee soittolistalle levy-yhtiön tekemän pohjatyön avulla. Radiokanavat luottavat siihen, että levy-yhtiö tietää, mitä ihmiset haluavat kuulla. Siksi levy-yhtiön tarjoamaan sinkkulohkaisuun on turvallista tarttua.

Levy-yhtiöiden taas on turvallista valita artisti, jota kohtaan ihmisillä on jo valmiiksi kiinnostusta. Siksi monet uudet artistit ovat valmiiksi tuttuja kuka mistäkin – kykykilpailusta, juorulehdestä, saippuasarjasta. Tai sitten takana on pitkä keikkahistoria, jonka aikana on ehtinyt kertyä fanikuntaa.

Mun kohdalla ei päde mikään noista. Kun End of Part One julkaistiin, siitä tiesi vain joukko ystäviä ja tuttavia. Mutta ne, jotka innostuivat, levittivät sanaa ja saivat muitakin innostumaan. Ja niin edelleen. Puskaradio toimi.

Kun YleX otti Teeth to match our woundsin rohkeasti kokeiluun, positiivista palautetta tuli. Ja mä tiedän, että sitä tuli myös niiltä, jotka olivat jo innostuneet mun musiikista ennakkoluulottomasti ensimmäisten joukossa. Vähänkö oon onnellinen teistä!

Toivon, että tällaista tapahtuu tulevaisuudessa useamminkin. Että toimittajat ovat rohkeita ja kuuntelijat aktiivisia. Miten monipuolista ja hienoa musiikkia radioissa voisi silloin soidakaan?

Toivottavasti teiltä löytyy potkua vielä toisellekin äänestysviikolle. Olis kiva, ettei tippuis heti tokalla viikolla jumboksi. 😀 Tuskin YleX:kään pahastuu, jos niitten valikoimalle uutuudelle löytyy vähän pidempiaikaistakin kysyntää.

Käykää siis himoitsemassa. Katsotaan miten tällä viikolla käy. Näyttäkää voimanne, sillä sitä teissä on! Pus pus!